Les Cayes ja Ile a Vache

HUOM, viime tekstissä tuli pieni virhe paikkojen nimissä. Kaupungin nimi on Les Cayes, ja saaren nimi on Ile a Vache.

Perjantaina, heti ensimmäisen yön jälkeen kivassa Ile a Vache saaressa, ajoimme Haitin Les Cayes kaupungin tuntumiin. Mukaamme tuli eräs paikallinen mies, joka opasti meidät oikeita reittejä ankkuriin ja sitten tulliin maissa. Itse en niin tutustunut häneen, kun hääräilin kannen alla, ja olin jo tottunut siihen ettei meidän perheen miehet tykkää jos kommunikoin tummien miesten kanssa liikaa xD Matka kesti vain muutaman tunnin. Kun olimme perillä, heti alkoi virtaamaan kalastaja miehiä meidän luo. Yleensä he tervehtivät, kysyivät ehkä jotain huonolla englannilla tai kreoliksi ja sitten jäivät siihen veneen viereen odottamaan ja katselemaan. Monet näyttivät myös käsillä viittoen suutaan ja vatsaa että haluavat ruokaa. Kaikki se kerjääminen oli toisaalta aika ahdistavaa, koska eihän me mitään rikkaita olla, eikä meillä ole paljoa ruokaa muille jaeltavaksi, emmekä muutenkaan ole tottuneet moiseen. Sen takia menimme kauemmaksi ankkuriin yöksi. Isi oli ainut joka oli käynyt maissa. Hän oli etsinyt kirkon seuraavan päivän sapattia varten, ja tuonut myös halpoja torilta ostettuja vihanneksia. Kaikki muu olikin todella kallista, ja suurin osa huijasi rahaa turisteilta.

tämä oli näky veneestämme kaupunkiin.

Sapatti aamu koitti. Jake päätti jäädä veneelle varkaiden varalta, ja ajatteli ettei kuitenkaan olisi järkeä olla kirkossa koska he puhuvat siellä Kreolia. Minä, Jetro ja isi lähdimme kuitenkin, katsomaan uskonveljiämme ja siskojamme. :) Rannalla isi koitti saada joitain mukavia nuoria mukaan mutta ei onnistunut :D Käveltiin tomua pöllyäviä isoja katuja pitkin, jotka oli täynnä myyjiä pikkukojuineen. Autoja ei ollut monia, ihmiset hyristelivät enimmikseen moottoripyörillä. Ympärillä oli paljon hälinää, ja siinä ehdimme jo kadottaa nopeasti kävelevän isinkin, mutta onnkes isi löysi meidät, kun olimme jo kävelleet kirkon ohi.

Yleistä aitaa kotien ympärillä

Kirkko oli vasta rakennus vaiheessa eikä ollut valmis, ja jo nyt se oli täynnä ihmisiä. Oli kiva nähdä paikallista menoa, vaikka ei ymmärretty mitään mitä siellä puhuttiin. Ohjelman aikana takana istuvat pikkupojat suunnittelivat yhdessä mitä sanoisivat englanniksi, sitten koputtivat olalle ja kysyivät esim what is your name. Yritin jatkaa keskustelua ja kysyin kuinka vanhoja olette, niin he katsoivat toisiaan ja vastasivat itsevarmana:"Si! yes!" :D Kirkon jälkeen sovimme erään miehen kanssa että toisimme huomis aamuna vaate pusseja heille. (Eli vielä oli kestettävä yksi yö epämukavassa paikassa!)

Kirkko 

Sapatti-illan maisemat

Kirkko kesti n.4 tuntia, jonka aikana ainakin minä ja Jetro luimme raamattua aika paljon, ja isi näytti melkein nukkuvan :D Menimme takaisin veneelle. kun vihdoin pääsimme dingillä sinne, Jakella oli uusi kokemus kerrottavanaan. Hän oli yli onnellinen että olimme tulleet.
Sillä aikaa, 2 kalastaja miestä olivat meloneet meidän veneelle. Jake oli yksin ja oli sanonut miehille Kreoliksi näkemiin, koska ei halunnut heidän jäävän uikkumaan ruokaa sun muuta. Miehet olivat veneen vierellä hetken, ja kysyivät capitaine, capitaine? Jake yritti esittää että sisällä olisi joku, puhui vähän sinne jotain jne. Mutta ne miehet kiipesivät meidän veneeseen kannelle vaikka Jake yritti estellä. Ne alko makoilemaan siinä kannella ja kurkkivat sisälle luukuista. Jakea pelotti että mitä ne aikoo. Ajan kuluksi Jake haki kitaran ja "viihdytti" pelottavia miehiä, jotka eivät siis osanneet englantia. he vain puhelivat keskenään kreolia ja eivät vähempää välittäneet jaken yrityksistä häätää heitä. Kun sitten aikaa kului, Jake yritti taas. Toisella miehistä oli kitara silloin, joten jake otti sen hänen kädestään ja sanoi kovaa "aurevoir" "GO"ja viitoi kädellään ulos. Silloin toinen miehistä kurottautui heidän pieneen veneeseen kohti kädellä, missä oli Machete, iso veitsi millä yleensä halotaan kookoksia. Silloin Jake ei jäänyt katsomaan vaan käveli suoraan etukannelle ja kiipesi etummaiseen käärittyyn purjeeseen n.puoli väliin turvaan ihan varmuuden vuoksi :D Ei ne miehet ollu sitä veistä ottanut mutta sielä ne vieläkin makoili ja hengasi. Ohi ajoi välillä water taxeja, joten jake yritti sieltä mastosta huitoa heille, mutta ne vain vilkuttelivat takaisin. Onneksi n.5 minuutin päästä yksi ohi menevä tajusi tulla, ja Jake kertoi veneessä oleville että nuo 2 miestä ei suostu lähtemään ja ovat olleet täällä jo suunnilleen 2 tuntia. Water taxissa oli joitain turisteja ja paikallisia kuljettajia, ja kun nämä sanoivat miehille, he lähtivät vastahakoisesti ja naama nyrpeänä.

Noh, minä itse olin aivan kauhistunut tästä, mutta kiitollinen Jumalalle ettei mitään vakavaa ollut sattunut. Suutahdin hieman isille, ettei voitu lähteä saareen samana iltana.

Paikallisia pieniä purjeveneitä. Huomatkaa itseommellut purjeet. 

Illalla isin vaisto kertoi että joku saattaisi yrittää pöllätä meidän dingiä yöllä, joten hän päätti mennä dingiin nukkumaan. Yöllä kuka milloinkin meistä lapsista nousi ylös ja kävi tarkkailemassa tilannetta, kun ei me saatu unta. Noin klo.1 yöllä, isi kertoi että miehet kävivät jo. Kiitos Herralle että syväuninen isi oli herännyt vaikkei kuulunut mitään ääniä. Hän heräsi ja näki kaksi tummaa hahmoa melomassa hiljaa meidän dingin vierellä narua kohti millä se oli sidottu meidän veneeseen. Isillä oli silloin ledilamppuinen lippis päässä, joten hän napsasi valot päälle ja huudahti HAHAA! xDDD Miehet säikähtivät ja alkoivat nopeasti melomaan pois, sanoen vaan että "fish...! fish..!!" Mukamas olivat myymässä kalaa keskellä yötä, muahhah. Busteed ;)

Seuraavana päivänä, Sunnuntaina, menimme sitten saareen, ja siellä oli ihanan turvallinen olo. Annoimme Haitissa kaiken kaikkiaan pois vaatteita, kenkiä, ruokaa, kirjoja, rikkinäisiä purjeita, huonoa pressua, lippiksiä, ylimääräsiä mukeja ja vähän raha-palkkioita esim roskien pois viemisestä. Toivoin salaa että joku tarvitsisi puu silppua, ja lautoja, kun sitä löytyy meidän takahuoneesta ihan liikaa mun silmille. :D

Ile a Vache saari :>

Saari oli luonnoltaan kaunis. Kävelimme hiekkakatuja, tai matalaksi tampattuja ihan vihreitä ruoho teitä. Ympärillä oli kilejä, aaseja ja lehmiä kukkuloilla. Pienessä poukamassa ajeli niitä kanoottipoikia ja hauskin näky ikinä oli 3 pientä mustaa poikaa alasti melomassa ja naureskelemassa. Saarella ei ollut yhtään kunnollisia teitä, joten autojakaan ei ollut. Siellä näkyi vain yksi helikopteri joka päivittäin lenteli ympäriinsä. Rannalla oli paljon pienempiä ja isompia veneitä. Kylän miehet rakentelivat niitä itse. Siellä näkyi ihan alussa oleviakin, joissa oli vain raamit.

Jeppe kävelemässä kylässä.

Takana näkyy meidän vene :D

menossa rannalle.

Minä sielä posettamassa :D

Jeppe :D

Ajan kuluessa juttelimme naapuriveneidemme kanssa, ja saimme tietää että kolme heistä aikoo mennä samaan paikkaan jamaicalle kuin me :) Jakelimme itse leivottuja leipiä heille. Yhdellä heistä oli veneessään purjeen ompelukone ja hän tarjoutui auttamaan meitä, sillä meidän piti ommella pieniä repeymiä kahdesta purjeestamme. Hän otti mesaani purjeen veneelleen ja korjasi sen hujauksessa :) Me ompelimme isoa purjetta, n.2 metrin pituista repeystä hitaasti ja varmasti. Vihdoin olimme valmiita ja pääsimme lähtemään 12.3 Tiistaina.

PS.saarellakin oli kuulemma varkaita, mutta paikalliset tiesivät ketä he ovat. Kaverimme ottaa aina yöksi oman dingin moottorin kotiin. Kuulemma varkaat havittelevat moottoreita, ei dingejä.