Morjens!
Ihan ensi alkuun pahoittelen että unohdin ottaa kameran nyt mukaan, niin ette saa uusimpia kuvia.
tässä muutama vanhempi
.jpg) |
| Nassaulta sillan päältä. Jake kävi ottaa muutamia kuvia muistoks. |
.jpg) |
Bahamat koostuu sadoista saarista, joten odottaa saattaa että täällä on paljon veneitä. Myös Amerikan läheisyyden voi haistaa kulttuurista |
.jpg) |
Pakittava katamaraani, tausralla ökyhotelli "Atlantis"
|
Nassausta, Bahamien pääkaupungista, siirryimme Bahamien koilisimpaan nurkkaan, toivoen että jos lähdemme sieltä heti sapatin jälkeen ehdimme seuraavaksi sapatiksi jo Bermuudalle. Matkaa on kai joku reilu tuhat kilsaa.. ja ei emme ehtineet :)
Paikan nimi oli joku "men of war" mulla on huono niminuisti. NO, siellä jo tutuksi tulleen kaavan mukaan meidät ruokittiin sapattina ja kohdeltiin hyvin. Toi yhdessä syöminen on kyllä yks asia jonka todellakin aion tuoda Suomeen kans!
No mutta ei sieltä mitään erityistä.
Veneessä vallitsi jännittynyt ilmapiiri, ei niinkään innostunut, vaan jännittynyt. veneen toimintakyky ja laitteison luotettavuus kun nyt on mitä on. ja kun lähdemme Atlannille, niin olisi mukavaa että laitteet toimisi. Veneen oma GPS eikä tutka toiminut, syvyysmittari kehnosti ja kaiken lisäksi meillä ei ole Bermuudan karttaa.
Jake susu ja isi meni maihin ja mä jäin veneelle vähän säätämään, kun siellä on aina jotain hyödyllistä tekemistä, eikä mulla ollut maihin juuri mitään asiaa.
pyysin Herralta ettei kenenkään meistä tartteis turhaan jännittää matkaa.
Kattoin sitten vähän Plotterin asetuksia ynm ja vaikka en juuri mitään tehnyt niin tutka ja GPS alko toimia. Toinenkin veneen sisäinen GPS alko toimia.. Niitä ei ollut ollutkaan käytössä yli vuoteen vaikka ollaan yritetty niitä korjailla. Kiitos yläkertaan, näiden avulla matka sujuu paljon mielekkäämmin.
Sapatti iltana, kun palasimme nuorten illasta, valmistauduimme sitten lähtöön. Meriklaari kondikseen ja purjeen suojat pois. moottorin vesijäähdytys hana auki, potkurin öljyhana auki, akkujen virta päälle ja ankkuri ylös ja turvaliinalla kiinni ettei se tipu merenkäynnissä mereen, niin kuin kerran aikaisemmin. :)
Ensin ajelimme saaristojen sokkelosta pois noin tunnin, todella matalaa vesistöä.
Kun lopulta pääsimme suuntaamaan keulan kohti avomerta alkoi vene nyökkyä komeasti; keula alas roiskis keula ylös, keul aalas roiskis keula ylös.. oli niin pimeää että ei niitä aaltoja oikein nähnyt vasta kun sitten kun oltiin vähän kauempana ja katsoi taakse, niin rannan valot tuli välillä näkyviin ja välillä pois, kun kävimme aallon pohjalla. Isi ja Jake taisteli siinä purjeet ylös, kun minä ohjailin.
Kun purjeet saatiin ylös otimme kurssin enemmän sivuaallokkoon (pohjoiseen) ja meno rauhoittui hiukan. Susu sai heti alkumatkasta vuoteensa märäksi, kun aallon roiskeet tuli luukusta sisään ^^sillä on eristäminen kesken siinä luukussa muutenkin.. Markku Heinänen taitaa saada sen huoneen ^^ toivottavsti saadaan luukku tiiviiks ennen täältä lähtöä :)
.jpg) |
| Yksi harvoista veneistä, joita näimme matkalla. |
Seuraava päivä oli jo paljon rauhallisempi ja Mainigit rauhoittuivat ja laskivat matkan edetessä.
Aurinko paistoi ja meri oli rauhallinen. Toisia veneitä tai tankkereita ei juuri näkynyt, keskimäärin ehkä 1 per vuorokausi, ja sekin yleensä horisontissa.
Jossain vaiheessa tuli sitten niin tyyntä että laskimme purjeet kun ei ollut tuulta. Jonkin aikaa lilluimme paikallaan ja nukuimme. GPS kuitenkin näytti että kellumme väärään suuntaan puolen solmun vauhtia, joten päätimme laittaa moottorin käyntiin.
Moottori tekee sisäilmasta huonon ja moottoria pitää ilmailla aika ajoin (lähi aikoina tullut pahemmaksi, pitää sekin vuoto yrittää läytää) mutta ikävin juttu on ehkä että meijän akselin laakerit on varmastikin melko kehnossa kunnossa. Rahina ja kohina ja öljyä kuluu joku 8 litraa vuorokaudessa.. siis voiteluöljyä! öljyjen osto maksaa siis suunnilleen saman verran kuin itse polttoaine.
Mutta työntää se meitä silti eteenpäin. Sehän sen tehtävä on :)
Kuluu puolivuorokautta ja tuuli alkaa jälleen viriämään. moottori pois ja purjeeet ylös.
niin mukavaa ja leppoisaa oli meno että päätin tähän väliin heittää siiman veteen.
En pidä kalan tappamisesta. se on limasta veristä ja haisevaa ja lisäksi mua säälittää kala, kun se potkii siinä kuoleman hädässä ja sit mun pitää tappaa se.. :/
No mutta vaikka en kova kalamies olekaan, niin kaikkien niiden ihmisten tähden jotka on mun kalastus-uraa tukenu, oli mun heitettävä siima veteen ja mulla oli jo Herran kaa diili, että se päättää millasen kalan antaa jos antaa, mulle oli aika sama. Onhan kala ihan hyvää lautasella kummiskin, vaikka oonkin siirtymässä kasvissyöjäks.
No ei siinä kauaa mennyt kun sotkin siiman ^^ ja niitä setviessäni kala puras syöttiin ja huusin sitten sisällä oleville että tulka kattoo, nyt on kala!
vedin sen ylös ja ihmettelin kun se ei potkinu yhtään. Roikutin sitä laidan ulkopuolella, kun jake huutaa että "älä liiku haen kameran."
Oli niin kaunis kala että kyllä mä sen laidan paremmalle puolelle sentään nostin ennen kun jäin odottamaan kameraa :)
 |
kyllä tällainen kala sai hymyn huulille ^^ jake peitti mun pyynnöstä Bokseriasusteeni asiallisella henkselivarustuksella :D |
Otettiin kalaposekuva kalan kiltisti roikkuessa ja sen jälkeen se repäs ittensä irti istumalaatikkoon. Isi oli siinä portailla ja mikä ensimmäisenä käteen sattui niin sillä se nuiji sen kuolleeksi.. Kala menetti heti kuoltuaan värinsä.
Leikkasin lihat irti ja heitin ruodon mereen. Hyvää tuli. Syötiin lähinnä kalaa. Mahi Mahi on sen nimi, tai Dolphin fish. suomeks joku iso kulta-makrilli tai silli tai joku. Myöhemmin opin kalan luonteesta että ne syttyy on off tyylillä ja taistelee tosi kovaa. kun onneks tää kala oli offilla kunnes pääsi istumalaatikomme pohjalle.
.jpg) |
| toinen satsi kalaa :) mm :) |
suurimman osan ajasta olimme kaikki sisällä. vene pysyi kurssissa itsekseen ja vaaroja ei näkynyt mailla halmeilla. Oikein mukava matka siis, kiitos rukouksista.
Yhdessä vaiheessa nähtiin pitkä musta tylppänokkainen ..delfiini? lähinnä muistutti delfiiniä tai laihaa valaan poikasta. Se piristi matkaa . niitä oli useampikin, mutta vain 1 tuli kyllin lähelle, jotta näimme muutakin kuin selkäevät. kuvaa emme kuitenkaan saaneet.
.jpg) |
| Oon aina halunnu koittaa tätä. Toimii, mutta juuri tässä kitarassa kielet saisi olla enemmän kuperasti aseteltuna että ei tarvii soittaa kaikkia kielia kerralla. Odotan sähkökitaraa :P |
8 päivän kuluttua aloimme lähestyä permuudaa. Tuuli oli koventunut tasaisesti viimeisinä päivinä ja nyt tuuli jo kunnolla.
Tuli yö ja salamat alkoi välkkyä, sitten alkoi puhaltaa oikein voimakkaasti ja sataakin. veneemme kulki vakiona jotain 7-9 solmua joka on meidän veneelle paljon. Emme pitäneet laitteita päällä, kun säästimme akkua, niin en voi sanoa huippunopeutta.
Kovaa tuuli ja oli niin pimeää ettei nähnyt mitään.. ei tähtiä kun oli pilviä, ei horisonttia, kun oli sade ja pilviä ei vettä, kun ei ollut valoa, eikä mitään muutakaan. Taskulampulla osoitimme kompassia sateen läpi, jonka avulla yritimme pitää suuntaa oikeana. Ruoria sai vääntää ihan voimalla, kun tuuli tahtoi kääntää venettä vastatuuleen, ja sitä emme halunneet.
Jossain vaiheessa kuului kolahdus takamastosta ja jotain vilahdti taskulampun valokiilan läpi. "irtoskohan sieltä raideri" mietin ja kattelin lampulla mastoa.. ääh tuskin , hyvältä se näytti. oiskohan ollut lentokala. Ja niinhän se olikin :) siinä se rötkötti vintti pimeenä meijän kannella ^^ ehkä vajaa 30 cm. Jonkin ajan kuluttua se alko saamaan vähän jotain sätkyy, niin tökkäsin sen takas mereen, ehkä se vielä sai tajuntansa takaisin :) en tiedä, Mukavia heppuja noi lentokalat kummiskin on. onneks ei tullut mua päähän, koska se tuli kovaa!
Amuyöstä isin vuorolla tuuli kääntyi emmekä enää päässeet etenemään purjeilla. eli moorroti käyntiin. koko ajan sai ilmausruuvi olla auki ja silti jännittää pysyyks se päällä vai ei, mutta lyhentääkseni iän-ikuista matkaselostustamme, päästiin muutaman tunnin kuluttua suojaisaan satamaan.
BERMUDA!
(eli täältä ette saa vielä kuvia. Meijän noloja ilmekuviakaan en viitti laitta ilman jaken ja susun suostumusta..)
olihan se jo mukava tulla taas kuivalle maalle. Kaunis paikka tämäkin, oikeastaa todella miellyttävä. Turkoosi vesi, pieniä katuja ja hyvin hoidettuja rakennuksia ja pihoja, trooppisia kasveja, mutta ilma on jo huomattavasti viileämpi. Yöllä on käynyt alle 20 asteen.
Täällä on kallista ja tämä on rikas maa. miettikää vertailun vuoksi, iso soijamaito maksaa täällä yli 7 dollaria myslit on hiukan alle 10 dollaria, (ylikin löytyy) suklaalevy.. oliks se joku 6 tai 7 dollarii.
Pitää tarkkailla tarkkan että mitä ostaa ettei lisää velkaannuta :) kaalia ja makaroonia ja joitain purkkiruokia.
Tänään 16.5 säädin veneen jääkaapin virtalähteeksi vara-akut ja mun ostaman aurinkopaneelin, että ne sais enemmän käyttöä. siellä se nyt on käynnissä veneellä, saa nähdä riittääkö virta pitämään sitä vakiona päällä.
tykkään räplätä sähköjä ja rakennella muutakin, mutta uusin ideani on ryhtyä pianon virittäjäksi ^^ tuli yllätyksenä tosin että niinkin simppelin kuuloiseen hommaan pitää kouttautua 3 vuotta!!
Markku tulee tänne kai ensi Tiistaina jo, jos nyt tämä tieto pitää paikkansa. Mä oon iloinen lisämiehistöstä. toivottavasti Markkukin saa hienon elämysmatkan ja viihtyy seurassamme. WELCÖME!