Amigos in Jamaica :P

Täällä on ehkä yksiä ystävällisimpiä ja auttavaisimpia ihmisiä ketä olemme tavanneet. He kaikki ovat kirkosta ja he osaavat laulaa todella hyvin. Tutustuimme heti sapattina kirkon pastorin perheeseen, kuin myös moniin nuoriin. Pastorilla oli ihana söpö vauva, Amiel. Sapattina vietimme koko päivän ilta kymmeneen asti kirkolla, sielä oli nimittäin nuorten päivä ja social tapahtuma. Illalla pelattiin paljon paljon pelejä. Oli tosi hauskaa, vaikka välillä ei saatu yhtään selvää säännöistä kun kaikki huusi päälle :D

Ystävämme kutsuivat meidät mukaan rannalle heti seuraavaksi päiväksi. Pääsimme lähtemään vähän myöhässä, mutta ei se mitään. Odottelimme Travisin ja Jamalin kanssa satamassa. Travis oli tullut aikaisemmin kuin muut, joten hän kävi veneellämme. Isi näytti hänelle lasi pöydänläpi tempun, ja taas oli näkemisen arvoinen reaktio :D Hän oli aivan ihmeissään, kiva heppu.
No vihdoin pääsimme rannalle. Siellä pelasimme jalkapalloa, haarapalloa ja lentopalloa, syötiin välipalaa ja uitiin. Rannalla oli ihan vieressä myös makean veden matala lampi. Ilta alkoi jo tulla ja meidän oli tarkoitus mennä vielä "siniselle laguunille". Pastorin veli oli heittänyt meidät sinne aijemmin, joten kävelimme. Maisemat olivat hienoja, tuli melkin mieleen Suomi kun oli sellanen viileä ilma ja hämärä. Kun pääsimme laguunille, oli jo pimeää, kuten voitte nähdä kuvista xD Joku ystävistämme väitti että tämä lampi on pohjaton ja sieltä nousee pahoja henkiä, mutta ei ihan uskottu :D Jake katsoi internetistä syvyyden ja se oli n.60 metriä. heheh

Jamal, Amiel, Tamara, Pastor, mä, Travis, Jake

Samat -mä +Jeppe :D

"Amiel, touch your nose"..TÖK :D

Seuraavana päivänä pastori tuli käymään veneellämme vauvansa kanssa. Me pelasimme rummikubia ja juttelimme. Amiel viihtyi hyvin. Hän tykkäsi heitellä isänsä puhelinta ympäriinsä, enkä ihmettele miksi se ei ollut kenellekään ongelma, sillä puhelin oli kestävä kunnon vanha nokia ;)
 Travis kutsui meidät samana päivänä heille illalla. Hän on 20 vuotta ja on nyt jo opettaja! Täällä Jamaicalla voi kuulemma aloittaa oman koulunkin, täyttää vaan jotkut sopimuspaperit ja antaa nimen koululleen ni siinä se :D Sielä voi itse opettaa.
Illalla hän tuli hakemaan meitä. Heillä oli söpö talo. Pelasimme sielä dominoa ja olimme koneilla ja juttelimme. Isi leikki paljon ihanan puudeli koiran kanssa, joka oli ihastunu muhun ja yritti koko ajan tulla mun luo ;D
Sitten seuraavana päivänä, Tiistaina, meidät oli kutsuttu Pastorin luo syömään. Sinne oli tulossa myös heidän lauluryhmänsä, johon kuului juuri Travis, Jamal, Alsha ja muita nuoria.
He hakivat meidät ja menimme heille. Ruoka oli taivaallista!!! Parasta oli Jamaican kansallisruoka, "saltfish and ackii". Njam njam. <3 Tamara oli tosi hyvä kokki. Ruokana oli myös kananpaloja vihanneksien kanssa, damplineja (eng.nimi), makeita perunoita ja jampsia (eng.nimi). Illalla taas pelattiin :D Tällä kertaa scrablea, varmaan tiedättekin sen sanapelin. Ei pelattu ihan sääntöjen mukaan, ja pastori oli tosi reilu pelaaja, joten Jepuli voitti :D Olimme tosi väsyneitä, koska olimme touhunneet niin paljon viimeisten päivien aikana. Onneksi Carlton vei meidät autollaan satamaan.

Tähän vielä lisäämme huipun Mayan nimisen kaverin, jonka Jetro tapasi satamassa Tiistaina. Hän on matkannut 15 vuotiaasta asti, ja on nyt 20. Hän on Israelista kotoisin ja on liftannut sieltä asti tänne eri veneissä. Hän olisi tullut meidän mukaan, mutta kun selvisi ettemme mene Mexicoon, tai lähelle sitä, hän päätti jäädä vielä etsimään. Saimme nauttia hänen seurastaan kumminkin tiistain ja keskiviikon. Tykkäsin hänen boheemisesta tyylistään. Hän oli 90 prosenttinen hippi joka tykkäsi soitella huilua :D hih.

TÄSSÄ VIDEOTA :) http://www.youtube.com/watch?v=W1MczC7K2H0&feature=youtu.be

jamaicalle, jamaicalla :D

Lähdimme putputtaman saarelta Jamaicaa kohti Tiistaina 12.3.13. Haitin lähistöllä meressä oli kymmeniä kalastusverkkoja, tiesimme ne pienistä erivärisistä limsapulloista jotka kelluivat sielä täälä. Niiden väisteleminen oli vähän uuvuttavaa meidän isolla ja painavalla paatilla, mutta luulimme onnistuneemme yhtä hyvin kun sinne mennessämmekin, kunnes parin tunnin kuluttua huomasimme jotain roikkuvat veneen perässä. Voi ei, sielä oli naru. Yritimme vetää sitä ylös, ja lopulta Jetro sai sen kepsillä. Verkkoa ei näkynyt missään, se oli vain vanha rupunen naru johon oli kiinnitetty pulloja. Matkan aikana saimme vielä yhden pyydyksen lisää. hups...Me lapset olisimme halunneet mennä enemmän merelle päin mutta kapteeni päätti seilata lähempänä rantoja. Ilta tuli ja me lapset menimme nukkumaan.
 Yöllä isi huuteli kannelta että moottori päälle tai me ajaudutaan karille. Noh siinä sitten kaikki kipin kapin ylös ja vedet auki, öljyt auki, sähköt auki, ja moottori hyrisemään. Mä vähän jännitin sitä narua joka oli takana veneessä kiinni, jos se olis kiertyny potkuriin, mutta se kai vaan napsahti rikki kun oli sen verran heikko. Sielä pimeessä lamppujen kanssa kerittiin purjeet kokoon ettei ne lepattaisi. Jake ja Jeppe meni nukkumaan ja mä jäin isin kaa vähäks aikaa kannelle. Sai myös jännittää ettei ajeta mihinkään matalaan kohtaan, kun oli niin pimeää, ja vaikka blotteri toimi, meidän vene ei kuitenkaan näy siinä. Kiitos Herralle yö meni kuitenkin oikein hyvin, ei ollut mitään ongelmia moottorin kanssa, ei kareja eikä muuta.
Menimmekin koko loppumatkan moottorilla, ja oli kivaa. Seuraava päivä oli mukava, Jeppe teki ruuat ja söimme, joimme, luimme ja soitimme ja lauloimme :D
Ilta oli päivääkin mahtavampi, näimme söpöjä pyöriäisiä ja meri oli pehmeän tyyni. Aurinko oli laskemassa lämpimänä horisonttiin. Laskemisen jälkeen taivas muutti väriään keltaisen oranssista, vaaleanpunaiseksi, lilaksi ja sitten sinertäväksi. Me 3 istuimme etukannella juttelemassa,  soittamassa kitaraa ja laulamassa henkisiä koko kauniin illan :)
Aamulla Jamaica olikin jo ihan vierellämme. Ilma oli todella sumuinen ja kostea. Saavuimme Satamaan siis 14.3.13 noin klo 10 aamulla. Siellä odotteli meidän Haitilta saadut vene naapuritkin.

Satamassa oli suihkut, pyykinpesu mahdollisuus, uima-allas, baari ja toimisto missä oli 2 tietokonetta. Olimme niin iloisia. Minä ja Jake hyppelehdittiin suihkuun mitä pikimmiten. Menimme heti samana päivänä myös kaupunkiin.
Tässä pari kuvaa satamasta ja kaupungista.

toimisto jossa oli nuo koneet. (huonot ku mitkä :D)

"Royal mall"

adventisti myyjän vihannes koju :) nam

video

http://www.youtube.com/watch?v=-otGpxRedq4&feature=youtu.be

Tossa pieni video matkalta Caribian meren yli. :P

Les Cayes ja Ile a Vache

HUOM, viime tekstissä tuli pieni virhe paikkojen nimissä. Kaupungin nimi on Les Cayes, ja saaren nimi on Ile a Vache.

Perjantaina, heti ensimmäisen yön jälkeen kivassa Ile a Vache saaressa, ajoimme Haitin Les Cayes kaupungin tuntumiin. Mukaamme tuli eräs paikallinen mies, joka opasti meidät oikeita reittejä ankkuriin ja sitten tulliin maissa. Itse en niin tutustunut häneen, kun hääräilin kannen alla, ja olin jo tottunut siihen ettei meidän perheen miehet tykkää jos kommunikoin tummien miesten kanssa liikaa xD Matka kesti vain muutaman tunnin. Kun olimme perillä, heti alkoi virtaamaan kalastaja miehiä meidän luo. Yleensä he tervehtivät, kysyivät ehkä jotain huonolla englannilla tai kreoliksi ja sitten jäivät siihen veneen viereen odottamaan ja katselemaan. Monet näyttivät myös käsillä viittoen suutaan ja vatsaa että haluavat ruokaa. Kaikki se kerjääminen oli toisaalta aika ahdistavaa, koska eihän me mitään rikkaita olla, eikä meillä ole paljoa ruokaa muille jaeltavaksi, emmekä muutenkaan ole tottuneet moiseen. Sen takia menimme kauemmaksi ankkuriin yöksi. Isi oli ainut joka oli käynyt maissa. Hän oli etsinyt kirkon seuraavan päivän sapattia varten, ja tuonut myös halpoja torilta ostettuja vihanneksia. Kaikki muu olikin todella kallista, ja suurin osa huijasi rahaa turisteilta.

tämä oli näky veneestämme kaupunkiin.

Sapatti aamu koitti. Jake päätti jäädä veneelle varkaiden varalta, ja ajatteli ettei kuitenkaan olisi järkeä olla kirkossa koska he puhuvat siellä Kreolia. Minä, Jetro ja isi lähdimme kuitenkin, katsomaan uskonveljiämme ja siskojamme. :) Rannalla isi koitti saada joitain mukavia nuoria mukaan mutta ei onnistunut :D Käveltiin tomua pöllyäviä isoja katuja pitkin, jotka oli täynnä myyjiä pikkukojuineen. Autoja ei ollut monia, ihmiset hyristelivät enimmikseen moottoripyörillä. Ympärillä oli paljon hälinää, ja siinä ehdimme jo kadottaa nopeasti kävelevän isinkin, mutta onnkes isi löysi meidät, kun olimme jo kävelleet kirkon ohi.

Yleistä aitaa kotien ympärillä

Kirkko oli vasta rakennus vaiheessa eikä ollut valmis, ja jo nyt se oli täynnä ihmisiä. Oli kiva nähdä paikallista menoa, vaikka ei ymmärretty mitään mitä siellä puhuttiin. Ohjelman aikana takana istuvat pikkupojat suunnittelivat yhdessä mitä sanoisivat englanniksi, sitten koputtivat olalle ja kysyivät esim what is your name. Yritin jatkaa keskustelua ja kysyin kuinka vanhoja olette, niin he katsoivat toisiaan ja vastasivat itsevarmana:"Si! yes!" :D Kirkon jälkeen sovimme erään miehen kanssa että toisimme huomis aamuna vaate pusseja heille. (Eli vielä oli kestettävä yksi yö epämukavassa paikassa!)

Kirkko 

Sapatti-illan maisemat

Kirkko kesti n.4 tuntia, jonka aikana ainakin minä ja Jetro luimme raamattua aika paljon, ja isi näytti melkein nukkuvan :D Menimme takaisin veneelle. kun vihdoin pääsimme dingillä sinne, Jakella oli uusi kokemus kerrottavanaan. Hän oli yli onnellinen että olimme tulleet.
Sillä aikaa, 2 kalastaja miestä olivat meloneet meidän veneelle. Jake oli yksin ja oli sanonut miehille Kreoliksi näkemiin, koska ei halunnut heidän jäävän uikkumaan ruokaa sun muuta. Miehet olivat veneen vierellä hetken, ja kysyivät capitaine, capitaine? Jake yritti esittää että sisällä olisi joku, puhui vähän sinne jotain jne. Mutta ne miehet kiipesivät meidän veneeseen kannelle vaikka Jake yritti estellä. Ne alko makoilemaan siinä kannella ja kurkkivat sisälle luukuista. Jakea pelotti että mitä ne aikoo. Ajan kuluksi Jake haki kitaran ja "viihdytti" pelottavia miehiä, jotka eivät siis osanneet englantia. he vain puhelivat keskenään kreolia ja eivät vähempää välittäneet jaken yrityksistä häätää heitä. Kun sitten aikaa kului, Jake yritti taas. Toisella miehistä oli kitara silloin, joten jake otti sen hänen kädestään ja sanoi kovaa "aurevoir" "GO"ja viitoi kädellään ulos. Silloin toinen miehistä kurottautui heidän pieneen veneeseen kohti kädellä, missä oli Machete, iso veitsi millä yleensä halotaan kookoksia. Silloin Jake ei jäänyt katsomaan vaan käveli suoraan etukannelle ja kiipesi etummaiseen käärittyyn purjeeseen n.puoli väliin turvaan ihan varmuuden vuoksi :D Ei ne miehet ollu sitä veistä ottanut mutta sielä ne vieläkin makoili ja hengasi. Ohi ajoi välillä water taxeja, joten jake yritti sieltä mastosta huitoa heille, mutta ne vain vilkuttelivat takaisin. Onneksi n.5 minuutin päästä yksi ohi menevä tajusi tulla, ja Jake kertoi veneessä oleville että nuo 2 miestä ei suostu lähtemään ja ovat olleet täällä jo suunnilleen 2 tuntia. Water taxissa oli joitain turisteja ja paikallisia kuljettajia, ja kun nämä sanoivat miehille, he lähtivät vastahakoisesti ja naama nyrpeänä.

Noh, minä itse olin aivan kauhistunut tästä, mutta kiitollinen Jumalalle ettei mitään vakavaa ollut sattunut. Suutahdin hieman isille, ettei voitu lähteä saareen samana iltana.

Paikallisia pieniä purjeveneitä. Huomatkaa itseommellut purjeet. 

Illalla isin vaisto kertoi että joku saattaisi yrittää pöllätä meidän dingiä yöllä, joten hän päätti mennä dingiin nukkumaan. Yöllä kuka milloinkin meistä lapsista nousi ylös ja kävi tarkkailemassa tilannetta, kun ei me saatu unta. Noin klo.1 yöllä, isi kertoi että miehet kävivät jo. Kiitos Herralle että syväuninen isi oli herännyt vaikkei kuulunut mitään ääniä. Hän heräsi ja näki kaksi tummaa hahmoa melomassa hiljaa meidän dingin vierellä narua kohti millä se oli sidottu meidän veneeseen. Isillä oli silloin ledilamppuinen lippis päässä, joten hän napsasi valot päälle ja huudahti HAHAA! xDDD Miehet säikähtivät ja alkoivat nopeasti melomaan pois, sanoen vaan että "fish...! fish..!!" Mukamas olivat myymässä kalaa keskellä yötä, muahhah. Busteed ;)

Seuraavana päivänä, Sunnuntaina, menimme sitten saareen, ja siellä oli ihanan turvallinen olo. Annoimme Haitissa kaiken kaikkiaan pois vaatteita, kenkiä, ruokaa, kirjoja, rikkinäisiä purjeita, huonoa pressua, lippiksiä, ylimääräsiä mukeja ja vähän raha-palkkioita esim roskien pois viemisestä. Toivoin salaa että joku tarvitsisi puu silppua, ja lautoja, kun sitä löytyy meidän takahuoneesta ihan liikaa mun silmille. :D

Ile a Vache saari :>

Saari oli luonnoltaan kaunis. Kävelimme hiekkakatuja, tai matalaksi tampattuja ihan vihreitä ruoho teitä. Ympärillä oli kilejä, aaseja ja lehmiä kukkuloilla. Pienessä poukamassa ajeli niitä kanoottipoikia ja hauskin näky ikinä oli 3 pientä mustaa poikaa alasti melomassa ja naureskelemassa. Saarella ei ollut yhtään kunnollisia teitä, joten autojakaan ei ollut. Siellä näkyi vain yksi helikopteri joka päivittäin lenteli ympäriinsä. Rannalla oli paljon pienempiä ja isompia veneitä. Kylän miehet rakentelivat niitä itse. Siellä näkyi ihan alussa oleviakin, joissa oli vain raamit.

Jeppe kävelemässä kylässä.

Takana näkyy meidän vene :D

menossa rannalle.

Minä sielä posettamassa :D

Jeppe :D

Ajan kuluessa juttelimme naapuriveneidemme kanssa, ja saimme tietää että kolme heistä aikoo mennä samaan paikkaan jamaicalle kuin me :) Jakelimme itse leivottuja leipiä heille. Yhdellä heistä oli veneessään purjeen ompelukone ja hän tarjoutui auttamaan meitä, sillä meidän piti ommella pieniä repeymiä kahdesta purjeestamme. Hän otti mesaani purjeen veneelleen ja korjasi sen hujauksessa :) Me ompelimme isoa purjetta, n.2 metrin pituista repeystä hitaasti ja varmasti. Vihdoin olimme valmiita ja pääsimme lähtemään 12.3 Tiistaina.

PS.saarellakin oli kuulemma varkaita, mutta paikalliset tiesivät ketä he ovat. Kaverimme ottaa aina yöksi oman dingin moottorin kotiin. Kuulemma varkaat havittelevat moottoreita, ei dingejä.

Nyt ollaankin Haitilla!:)

HUOM nämä päivitykset ovat jo vanhoja, mutta pääsimme nyt vasta internettiin, eli laitamme nämä vähän hitaammalla temmolla todellisuuteen nähden ;)

 Bonjour ystäväiset ihanaiset! Kiitos kaikille jotka rukoilivat meidän puolesta, sillä matka meni tooosi hyvin! Kerrottavaa silti riittää jonkin verran.
Isi oli siis ahertanut Aruballa moottorin parissa jo pitkään. Loppujen lopuksi kun laitoimme sen päälle, se hyrisi moitteettomasti niin pitkään kun sitä pidimme käynnissä. Silloin tuli päätös että lähdetään sunnuntaina. Lähtö tuli meille niinkuin kirkon väellekkin yllätyksenä, että "nytkö jo" :D Olihan se kyllä aikakin! Aina meinaa alkaa jo kotiutua noihin paikkoihin missä ollaan jumissa pitemmän aikaa. Noh, ei siis ollut aikaa tulla kirjoittamaan blogiin että lähdetään, mutta Jetro ja isi taisi saada ilmoitettua facebookissa ja e-mailin kautta joillekin. :)

Ystäviä jotka kävivät veneellämme :)

Perjantaina aamuna me lapset menimme rannalle liimammaan "Sabbath sign of creation" - tekstiä etupurjeeseen.  Siina meni muutama tovi, mutta hieno tuli ^^ Näimme sattumalta vielä ystävämme Krisin rannalla, hänkin auttoi tekstin liimaamisessa.

maihinnousu dingistä, Jake viemässä purjesäkkiä :P

Tänne levitimme purjeen. Tämä oli ihan nikky beachin takana.

Jake kiinnittämässä kirjaimia

Ja kaikki valmista ^^

Sen jälkeen tulimme takaisin veneelle ja ajoimme satamaan täyttämään vesi ja diesel tankit. Kävimme myös kaupassa ostamassa tarpeeksi ruokaa matkalle.  Kaikki näytti yhtäkkiä olevan valmista matkalle.
Sapattina isi piti saarnan kirkossa. Kirkon jälkeen kaikki tulivat halaamaan ja sanomaan jäähyvästit. Sapatin jälkeen rentouduimme perheen parissa ennen pitkää matkaa. Teimme kuumaa kaakaota ja pelasimme rummikubia :)
Sunnuntaina sitten järjestelimme venettä meri kuntoon ja vaihdoimme etupurjeen hiukan pienempään, siihen johon olimme liimanneet tekstin pari päivää aikaisemmin. Lähdimme tulliin kello 15:30. Siellä ollessamme Jake yritti saada käytettyä hänelle jääneet floriinit ostamalla limpparia automaatista. Kone imi osan rahoista, mutta sai Jake ainakin kahdeksan tölkkiä. Limpparin juominen kostautui myöhemmin merellä aika ilkeästi..xD
Sitten lähdettiin matkaan. Ilma oli suopea, ja kova tuuli kuljetti meitä nopeasti. Aallot isonivat kun pääsimme saaren suojista pois, sen johdosta Jakelle tuli todella huono olo. Enimmäkseen kuulemma johtui limpparista. Jake koitti oksentaa reunan yli mutta vasta pitkän ajan päästä tuli jotain. Ohjaus vuorot oli jaettu miesten kesken, sillä minulle lankesi juuri tälle viikkolle ruuanteko.
Ensimmäisenä iltana, kun oli jo pimeää, minä ja Jake olimme kannella, Jake ohjaamassa, minä seurana. Meidän piti seurata erilaisia valoja horsontissa, jotka olivat joko rahtilaivoja, kalastajia tai seilaajia. Osa niistä lähestyi, ja osa liikkui sivulle. Pyysimme isiä tarkastamaan että miltä puolelta meidän kannattaisi mennä laivoja, ja saimme ohjeet mennä kahden laivan oikealta puolelta, sillä ne saattoivat vetää verkkoa välissään, jos olivat kalastajia. Olimme ohittamassa laivoja, kunnes se lähempi alkoi osoittelemaan isolla valonheittimellä meitä kaukaa. Mietimme että se vain tarkistaa ettei ole ajamassa pikkuveneiden päältä, mutta kun se jatkoi ja jatkoi, pelästyimme että se on tulossa meitä päin, vaikka sen oli tarkoitus mennä meidän ohi. Pyysimme isiä laittamaan radion päälle ja herätimme Jetronkin. Jake panikoi,  luullen että me oltaisiin jo verkossa kiinni, kun hänestä tuntui ettei me liikuttu eteenpäin. Vihdoin kuulimme isin puhuvan jonkun kanssa radiossa. "yes okay, we shall go with our motor then, alright bye". Meidän piti siis muuttaa kurssimme takaisin päin, lähes 180, ja ajaa noin kolme merimailia, ettemme olisi kaapelia vetävän veneen tiellä. Kaapeli voi olla satoja kilometrejä pitkä. Ne kaksi venettä olivat vain "etujoukkoina" varottamassa veneilijöitä. Noh, onneksi ei tarvinnut käyttää moottoria, vaan saimme veneen jotenkin ihmeenkaupalla käännettyä, ja hirmusen säädön ja narusotkun jälkeen mentiin taas normaalisti..
Jaken paha olo kesti pari päivää, samoin minun, vaikkei ollut niin paha kuin Jakella. Vene on heilunut aika paljon, ja sen takia myös ruuanteko on ollut haastavaa. Sisällä oleminen, häärääminen tai keskittyminen lisää huonon olon tunnetta roimasti!
Kiitos Herralle, säät ovat silti olleet täydelliset. Ei ole satanut tippaakaan, ja olemma päässeet nopeasti eteenpäin. Pilviäkin on ollut päivisin hiukan varjostamassa ja yöllä taas kohtalaisen kirkasta. Matkan kestosta veikattiin 4-6 päivää, mutta se kestikin vain vähän yli kolme :) Nyt olemme siis Haitilla, yövyimme yhden yön hienoissa maisemissa ennen saarta, ettei tarvitsisi mennä pimeällä. Nyt olemme kuitenkin tällä ystävällisyydestään kuuluisalla Les Cayes saarella. Saatamme mennä pääsaarelle, ja sitten Jamaicalle. Tulimme Haitille ensin, sillä tuulet ja virta veivät tänne paremmin ja tämä saari on kuulemma todella kaunis ja siellä pidetään hyvää huolta veneilijöistä.

Jeppe ja isi ahersi pelastuslautan kanssa, ettei vaan tippuisi mereen, kun narut oli hieman löystynyt.

siellä mennään :P

Jeppe lukemassa raaamttua taka istumalaatikossa :P

Tässä saavuimme yöpymispaikkaamme, maisema oli hieno ja unisen usvainen.

J ja S :D

Jake kiipesi ensimmäistä kertaa mastoon tekemään hommia! hyvin meni :)
tietenkin siis turvavaljaiden kanssa.

Tämä on les Cayesin saarelta. Siellä meloo yksi monista kanootti pojista.

Nämä ovat näkymät pienestä poukamasta missä olemme :)