Over & Out

Amerikan matka on lopuillaan. On aika viimeisten hitaiden Palm Aire nimisen asuinalueen piano-jazz baarissa. Paikassa jossa saamme kuulla mm. Sibeliusta kuuluisan Terry Hammondin tahdittamana. Tämänkertaisen sohvamme omistaja laulaa erittäin upeasti Jazzia ja pitää tunnelman katossa.

Tähän mennessä olemme Kentuckylaisen farmin jälkeen vierailleet Mammuttimaisissa luolissa, Mammoth Cave- kansallispuistossa. Luolastossa on yli 350 mailia käytäviä.

Luolien jälkeen suuntasimme Kingslandiin jossa saimme yöpyä erittäin vieraanvaraisessa poikamiesboksissa. Talon isäntä työskentelee Yhdysvaltojen merivoimien sukellusvenetukikohdassa Kingslandssä ja saimme tilaisuuden vierailla tukikohdassa ja nähdä ydinsukellusveneen :)

Pääsimme pakenemaan laivaston värvääjiä ja päädymme St. Augustine nimiseen pohjois-floridalaiseen rantakaupunkiin jossa söimme pitsaa ja lähetimme kortteja Suomeen. Toivottavasti kortit ovat saapuneet perille.

Seuraavana päivänä (18.10) ajoimme suoraan Everglades- kansallispuiston liepeille etelä-floridaan. Everglades on maailman suurin rämealue missä voi nähdä käärmeitä ja alligaattoreita. Kävimme siis perinteisellä ilma-alusretkellä etsimässä villielämää.

Samana päivänä päätimme ajaa vielä pitkin Florida Keys- rantajonoa aina Key Westiin asti. Tätä matkaa ei muuten turhaan kehuta yhdeksi kauneimmaksi rantatieksi maailmassa. Matkalla on mm. 7mailia pitkä silta.

Key Westin saavuimme myöhään illalla ja huomasimme motellien hintojen nousseen reippaasti koska kaupungissa oli silloin ruokafestarit. Päätimme siis viettää illan kaupungilla ja nukuimme autossa. Säästimme ainakin 100 taalaa. Seuraavana aamuna ajoimme viereiseen rantaan uimaan ja siitä suoraan aamiaisen kautta kirkkoon. Kirkonmenot jäivät meidän osalta hieman unensekaisiksi koska me kaikki kolme nuokuimme kirkon penkissä oikein olan takaa. Edellinen yö kun jäi hieman lyhyeksi ja autossa oli 30 astetta lämmintä.

Key Westi jäi taakse osaltaan korkean hintatasonsa vuoksi ja suuntasimme takaisin mantereelle. Yö meni nyt paljon mukavammin motellissa Miami Beachillä. Miami Beach oli ihan jees mutta päätimme kuitenkin suunnata rauhallisempiin oloihin ja päädyimme Juno Beachille. Yö meni oikein mukavasti rantahiekalla.

Rantayön jälkeen herää melko virkeänä kun aurinko alkaa paistamaan suoraan silmiin ja navakan tuulen ansiosta raitisilmamyrkytys on hyvin lähellä. Yhden motelliyön jälkeen pääsimme erittäin lyhyellä varoitusajalla erään paikallisen herrasmiehen kotiin. Ilta sujui mukavasti alussa mainitulla tavalla.

Alla vielä pari kuvaa matkan varrelta.

Lahtoon

Nyt on moottori kunnossa taas, kiitos Herralle. Lahdemme aamulla heti kun aurinko nousee. Carriacou jaakoon taa. Tapasimme taalla muutamia todella mukavia ihmisia, jopa muutamia ihailijoitakin sattui kohdalle. Oikeastaan kaikille kolmelle lapselle, Jetrolle, Jakelle ja mulle olisi loytynyt taalta pari xD Siis ainakin toispuolisesti. Taa maa oli todella turvallisen tuntuinen, ainut murha mista naa tietaa tapahtu 10 vuotta sitten.
Seuraavaan kertaan -- ;)
Grenadalla olemme seuraavan sapatin.

(A)merica

Matka alkoi Floridasta Ft. Lauderdalesta josta ajoimme aamulla kunnon Jenkkiaamisen jälkeen Savannah-nimiseen kaupunkiin. Savannah on Amerikan kolmanneksi vanhin kaupunki

joka on perustettu 1733 ja on toiseksi suurin satamakaupunki itäisellä rannalla. Savannah on todella upea paikka! Keskusta on yhdistelmä jokirantaa, Viktoriaanisia vanhoja rakennuksia, sekä mm. 21 pienen puistokorttelin kokoelma. Savannahissa on erittäin mukavia ihmisiä ja
saimme yöpaikan paikalliselta perheeltä.

Savannahin jälkeen kävimme Charlestonin rannalla ja sieltä matka jatkui Ashevilleen jossa saimme yöpyä ihan perusmotellissa. Motellin kuningatar-sängyssä nukkuu ihan hyvin kolme suomalaista. Motelliyön jälkeen ajoimme Great Smoky Mountain - vuoriston kansallispuistoon Cherokee- nimiseen paikkaan josta saimme infoa perusturisteille ja löysimme mukavan pikku mökin perusamerikkalaiselta karavaanialueelta. Oli todella hupaisaa katsella jenkkien parkkeeraavan linja-auton kokoisia trailereita ja sitten lopulta virittävät pikkuisen teltan trailerin viereen. Jokatapauksessa yli tusina grillinuotiota oli melkoisen upea näky pimeässä illassa ja ruoan tuoksu oli todella ruokahalua herättävä.

Kävimme sapattina Smoky Mountain Adventtikirkossa Seviervillessä jossa saimme taas tuntea olemme kuin olisimme kotona. Kirkon jälkeen kävimme syömässä donitseja :)
Matka taittui taas tien päällä ja päädyimme Bowling Greenin liepeille pieneen kylään jossa viivyime pari yötä erään mahtavan perheen kotona. Lauantai-illalla, kun saavuimme, piha oli täynnä autoja, koska talonväki oli järjestänyt perheelleen ja ystävilleen beer-and-diaper partyn (varpaijaiset). Sunnuntaina saimme vierailla
aidolla kentuckylaisella ranchilla. Luonnon helmassa saimme ampua sydämmemme kyllyydestä, nauttia energiarikkaan lounaan sekä seurata amerikkalaisen perheen arkea.

Nyt olemme jo takaisin Floridan puolella. Lisää kertomuksia myöhemmin. 

Ensimmaiset kalat

Tuossa pari paivaa sitten kokeilimme ensimmaisia kertoja Martti Tuonoselta saamiamme vieheita. Jetro osti paksun paksua siimaa ja alkoi kalastella, niin sieltahan pongahti hieno vonkale, ei mikaan jattimainen mutta oikein sieva kala :D Aluksi Jeppe oli innoissaan, mutta sitten kun tajusi etta nyt se sitten pitais tappaa ja perkaa niin ilme muuttui hieman. Mutta hyvin se meni vaikka kauan kesti. Nyt ainakin Jetro osaa perkaa hienosti kalan. Maustettiin kalan lihat vahan liian tuhdisti, mutta alas ne meni. Nyt olemme siis alkaneet kalastamaan melkein joka paiva!:) Kiitos Martille vain vieheista!

Rukousvastaus 

Sunnuntaina illalla, pimeaan aikaan, meidan dingin naru oli katkennut, ja dingi oli lahtenyt ajelehtimaan merelle pain. Oli kova tuuli ja huomasimme dingin lahteneen vasta noin tunnin myohemmin. Olimme huomanneet aikasemmin paivalla etta narussa oli pieni kuluma, ja joku meista oli paattanyt vaihtaa narun seuraavana paivana..Liian myohaista. Olimme hieman huolissamme mutta kaikilla meilla oli jonkinlainen luotto Herraan etta ei han anna sen hukkaan menna, etta saisimme sen kuitenkin takaisin. Me kaikki rukoiltiin etta joku voisi sen loytaa, tai etta se olisi jaanyt parin mini saaren rannalle, ettei se olisi ihan avo merelle paassyt.
Soittelimme radiopuhelimella yleiskanavalle ilmoituksen kadonneesta dingista joka on nyt ajelehtimassa. Pari miesta lupasi katsella.

Noh, yon aikana ei tullut mitaan, eika aamullakaan. Isi paatti lahtea yhden random miehen kanssa etsimaan sita pikku veneella. Jakekin lahti myohemmin rantaan uiden ja kaveli rantoja pitkin.
Tilanne oli siis todella paha koska meilla ei todellakaan olisi ollut varaa uuteen dingiin ja moottoriin.

Parin tunnin paasta isi tuli maista dingilla!!! Han kertoi etta joku mies oli illalla tullut bileista pyoralla, ja paattanyt ihan mielenjohteesta menna eri reittia kotiin. Kun han oli menossa rantatieta, han naki meidan dingin ajelehtimassa saarien valissa, se olisi sen jalkeen mennyt merelle. Han soitti poliisit, ja poliisit hakivat sen sitten laitokselle. Sielta isi sitten oli loytanyt sen! Huh :)
Jumala opetti meille etta jos on jotain mita voi tehda, ei pida vitkastella sen tekemisessa.
____________________________________________________________________________

Nyt olemme vielakin Carriacoulla. Moottorin korjaamiseen menee pitkaan. Mies joka korjaa meidan veneen moottoria on adventisti, ja joku hanen kaverinsa menee trinidadille ja ostaa sielta samalla jonkun osan mita me tarvitaan. Toivomme etta paasisimme mahd pian lahtemaan, silla me halutaan olla vastassa Hannaa, Kaita ja Mishaa :D

Meilla on nyt uusi numero, se on 1473-4069074

PS. Oli kiva lukee Kain ensimmainen paivitys tanne yhteiseen blogiin! huibbuu!

-Susu

Matka häämöttää

Asunto paketissa, lentoliput hankittu, säästöt kasassa!

Tänään tiistaina mielessä on ollut ihmiset koska meillä on enään muutama päivä aikaa tavata ja seurustella kaikkien ystäviemme kanssa. Olemme siis Hanna ja Kai Lempinen ja liitymme Perhojen perheen iloiseen matkaseurueeseen maailman merillä. Kirjoitamme osana venekuntaa ja kerromme tällä kanavalla matkakuulumisiamme niin Amerikan raitilta (Hanna, Kai & Misha 8.-24.10.) kuin Karibian mereltäkin (24.10. viiva määrittelemätön ajanjakso). Susannan, Jaken, Jetron ja Simon kuulumisia kuullaan siis tässä blogissa edelleen.

Viimeiset kuukaudet ovat olleet melkoista säätämistä kun miltei kaikki maallinen omaisuus täytyy pakata ympäri Etelä-Suomea ja tehdä erilaisia matkavalmisteluja kuten palautella noin puoli vuotta myöhässä olevia varusteita entiselle työpaikalle, seurata US Dollarin kurssia hiki hatussa sekä yrittää epätoivoisesti opiskella Espanjaa.

Nyt kevenee tämäkin säästöpossu

Eipä sitä paljoa muuta tarvita kuin passit ja massit

Herran haltuun,

T. Kai